…On lienee elämän ja olemisen tila, jossa ei ahdista, eikä väsytä. Vai onko? Millai siun Ego on siuta kohdellut lähiaikoina?
Miun ego tuntui hiljenevän alkuvuodesta, ja tuntui, että energia virtaa lävitseni, ja väsymys oli kaikonnut. Nyt lähiaikoina, tuntuu taas, että Ego on oikein ottanut tsempit itselleen ja juhlii taas kukkona tunkiolla ( 😀 ). Joopa joo, elämä = tunkio 😀
Ei kuitenkaan. Vaikka sinällään tunkiossakaan mitää vikaa ole. Ravinteita, uutta elämää. Toki tuoksu ei välttis ole ihanin, mutta elämää kuitenkin.
Mutta siis, huomaan, että on palattava ruohojuuritasolle. Silleen Ihan perusteiden äärelle. Hiljennyttävä päivittäin, meditoitava, oltava itsensä ytimeen yhteydessä. Olen tässä aikojen saatossa miettinyt muutamiakin asioita, mitä haluaisin kokeilla / kokea. Onko teillä kokemusta näistä:
-Tai Chi?
-Sointukylpy / äänimaljameditaatio?
Sitten mietin, että mikä minua edes estää näitä kokeilemasta? Egoniko? Ei se ego ole silkkaa pahuutta, mutta miut se on monesti johdattanut vanhoihin, epäterveellisiin tapoihin, pinttyneisiin ajatusmalleihin ja ahdistuksentunteisiin, kuten siihen, että miuta revitään kaikkiin suuntiin – kaikki haluavat jotain. Ja tuloksena on suunnaton, siis SUUNNATON väsymys. Moojin sanoin, uskon tähän: ”It takes a lot of effort to be a person, whereas it takes no effort to be Your True Self”.
Mutta Egolla on oltava hyväkin tarkoituksensa, ja alkuvuodesta tuntui, että niin Ego kuin syvin olemuksenikin, olivat tasapainossa. Ego on kenties alus, jolla seilaan elämän aalloilla, alus, jonka kannella voin tarkastella ja hämmästellä maailmaa, ja ihmetellä joka päiväisiä ihmeitä. 💜
Tämän Ajatusaallokon loppuun pieni video, pitkästä aikaa Pelonne-video ainakin ajatuksen tasolla valmisteilla, ja se on todella Ruohonjuuritasolla. 💜
Kaikille Egoille, ihanaa toukokuun loppua, Ja pian koittavaa KESÄkuuta🦋🦋🦋💜💜💜
Rakkaudella, Teija ja Pelonteet
🦋💟🦋