Teille, jotka ette ole lukeneet aiempia jorinoitani. Pidän paljon taajuudesta (voisiko tämän ilmaista näin), jolla Pam Grout värähtelee.
Taannoin, osallistuin hänen orkestoimalleen ihmeiden etsivät – ”toimeksiannolle”. Ja pääsipä yksi Pelonteistani jopa Blogin kuvaksi.. Tästä Kuvaan 🙂
Olen tässä miettinyt, kaiken sen keskellä, kuinka itselläni sisimmässä on joku kohta, mitä pelkään kohdata – mitä en jotenkin edes itse uskalla tavata tai kuvantaa. Että pohjimmiltaan kaikki kirjojeni teemat ja syvimmät opetukset kietoutuvat yhteen asiaan – Rakkauteen.
Rakkaus on ihme. Ja ihmeet ovat yhtä kuin Rakkautta. Mikä muu draiveri voisi tässä elämässä olla.
Tässä elämässä, jossa ajatukseni (jotka eivät ole yhtä kuin MINÄ!) kiertävät, junnaavat samalla kuluneella raidalla, että en haluaisi olla olemassa.
Mikä minun ajatukseni katkaisisi? Olisiko niin, että lukisin itse ajatuksella tuotokseni läpi, katsoisin oikeasti kuviani. Koska. Rakkaus. Se on kaikista kaikkein syvin ja sisin. Voima. Eteenpäin vievä ja viettävä. Elämä.
Paikallaan junnaaminen on myrkkyä. Viheliäistä. Siispä, uppoudun Rakkaus-Pelonnepapusten maailmaan — ja olen myös itselleni lempeä, tänään, juuri nyt.
Rakkaudella,vain suurella rakkaudella, Teija