Tauteilla vai eikö tauteilla, kas siinä ihmiselon suuri Pelonne!

0 Comments

En tiedä teistä muista mutta omaan elämänpolkuuni mahtuu jos jonkinmoista itsediagnoosia jos jonkinlaisiin oireisiin ja kuvitelmiin.

Kylläpä leukani loksahti kun näin nämä piirustukset jotka rakas läheiseni oli itse tehnyt 🤩🤩🤩

Haluaisinpa diagnosoida noita tauteja, ja en usko että Aurinkotaudista edes haluaisi parantua, jos sen mukana tulis virtaa ja valoa ja voimaa 💛🧡💛🧡💛

Nämä seuraavatkin ovat aivan loistavia:

Kaiken maailman chakra- ja third eye-ihmiset saavat siinä parasta oppia ja diagnoosia ja puron solinan voi melkein kuulla 😍

Itse olen ehkä eniten ajatellut mieltäni ja aivojani. En usko oikein diagnooseihin ja olen aivan täynnä (siis saanut tarpeekseni!!) tarinoita. Niin itseni kertomia kuin muiden. Ja minun tämän iltainen Pelonteeni kuvastaa sitä ehkä parhaiten:

En jaksa enää miettiä mikä on oikeaa ja korrektia ja miten tässä elämässä pitäisi oikein olla. Olen kokoajan jotenkin odottanut että joku (suru, kipu, ahdistus) menisivät vain ohi, ja palaisin normaaliin. Mikä on normaalia?! Kuka ihme sen määrittää? Yhdestä videosta jäi mieleeni uusi Resilienssin kuvaus ja se on tässä joko suorana käännöksenä tai minun muokkaamana (uskon enempi tähän jälkimmäiseen):

Uusi Resilienssi tarkoittaa palautumisen sijaan todellista sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin.

Eli jos on kohdannut jonkun suuren surun tai olkoon vaikka taudin, on kuluttavaa ja joskus (liki aina, koska kaikki muuttuu, mikään ei pysy samana) täysin turhaakin elää niin että odottaa palautuvansa ennalleen. Sen sijaan kohtaa Pelonteensa ja sopeutuu siihen mitä on.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Resilienssimäistä kevättä,

HaluanUnhoittua, Rakkaudella Teija

Categories:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *