Rakas Ystävä,
Miten voit? Oletko muistanut hymyillä tänään, oletko kiittänyt itseäsi, läheistäsi tänään? Tänään on Kaunis päivä.
Melko hiljaiseloa tämä emoaluksen bloggailu, mutta tosin se kertonee eletystä elämästä internetin tuolla puolen 😀
Nyt halusin kirjoittaa terveiset Riippumatosta, kesäloman vm. 2022 alkutaipaleelta.
Mielessä on taas ollut se, kuinka me kerromme itsestämme tarinaa, niin muille kuin itsellemmekin.
tarinaa on myös luvassa erääseen lehteen, elokuussa kenties. 😅💪
Se tarina on muutoksesta, liikunnan tuomasta muutoksesta elämään. Olen löytänyt crossfitistä elämääni sisältöä, ja henkisen ja kehollisen kokemuksen tasapainoa. 🤩🥰🦋💫🦋💫
Ihanaa kesänaikaa ja ihanaa kun olette Pelonteiden matkassa. Hetki vielä löhöilyä ja taivaanrannan tuijottelua, elämä hakeutuu aina tasapainoon. 🦋💫🦋
Niin ja tuo tämän bloggauksen otsikon tarina:
Ystäväni päivityksessä pohdittiin vuosikymmenen tapahtumia. Sen innoittamana minäkin hoksasin elämän filosofisen vertauskuvan.
Elämä on kuin vesiliukumäki. Alussa on hirveän jännää kaikki, ja tuntuu että kaikki kestää ikuisuuden. Kasvu ja elämän portaiden kapuaminen on joskus tuskaistakin, voimia vievää, hidasta ja jännitys kohoaa huippuunsa. Mutta sitten. Sitä huomaakin että pian ei voi vauhtia enää estää, siinä saattaa roiskua suuntaan jos toiseen kun kiidetään hurjaa vauhtia eteenpäin. Lopussa voi vain todeta: tämän kaiken voisi vaikka kyllä tehdä uudestaan.
😂🤣😂🤣😂
❤️🧡💛💚💚💜
Häshtäk elämä 💘
Rakkaudella, Teija ja Pelonteet🦋💫🦋