Sain diagnoosin. Kenties se on diagnoosi muiden joukossa. Mutta silti. F32. Depressio.
Tuo on Tehnyt varmaan tilaa salakavalasti jo pidemmän aikaa, kunnes räjähti. Silleen kuvaannollisesti, ei nyt sentään oikeesti. Tai no miksei semmoinen psyykkeen sisällä tapahtuva räjähdys ole ihan yhtä oikeaa kuin kasa dynamiittia? Ne on vaan eri aaltopituuksilla.
Samoin kuin dynamiittiräjähdyksen jälkeen on siivottava, huolehdittava jälkityöt, niin on psyykkeen sisäisen räjähdyksen jälkeen myös. Siihen auttaa terapia. Siihen auttaa psykologia. Siihen auttaa niin moni osatekijä, ja niin, aika. Aika auttaa kaikkeen. On se sitten villinä riehuvaan virukseen, psyykkeen horjumiseen tai luonnon elpymiseen räjähdyksen jäljiltä. Elämä voittaa aina. Se pitää itse itsestään huolen. Ja me ollaan jokaikinen osa tuota luontoa.
Itse en oikein perusta diagnooseista, koen, että ihminen on vielä mysteeri, ollaan jokainen jotain niin paljon enemmän, kuin mitä jopa niin paljon arvostetun tieteen voimalla voidaan diagnosoida. Haluan silti vinkata juuri tämän diagnoosin stigman poistamiseksi Upeaa työtä tekevän yrityksen, Depressio.co ! Go check it out! –> Depressioon!
#mullevoitpuhua
Ja sitten pihvin pariin, tällä kertaa tarjoillen medium plussana, stayin’ on the safe side, eli hieman kerron teoksesta, tietenkin ranskalaisin viivoin! 😀
Miksi Lohikäärme? No tietysti siksi, kun
- ne on ihania
- niillä on suuret hampaat
- niillä on siivet
- ne on vaikka minkä värisiä
- niillä on raatelukynnet
- niillä on etenkin lämmin sydän, koska ne osaa syöstä tulta!
”Sen kynnet painuu ihoon,
Niin ne painuu ja painaa,
Ihon liki rikki,
Kunnes rusahtaa.
Se on aina valmiina sylkemään sanoja,
Saamaan sinut uskomaan,
Ettet voi lentää.
Et ehkä näe siipiäsi,
Mutta siinä ne ovat.
Lennä siis,
Kun jaksat.”
Rakkaudella, Teija