🦋Pelonne-PrivaattiBlubiPostinen 18.10.2020🦋

Ihanaa, syksyistä, elämänmakuista Lokakuuta ihanat, rohkeat ja kauniit Pelonteiden spesiaali-ystävät 🤩💟

Pelonne-PrivaattiBlubiPostiset ovat olleet kesän ja alkusyksyn tauolla. Muutenkin, pysyy elämässä jännitys josko ei aina voi varmana tietää julkaistaanko juuri tämän kuun 18. Päivä klo 18.18 Emoalus-Teijasen jorinoita – siis ajatuksia. 🤩🦋

Mutta nyt, on taas aika hieman mieteksiä ja pohtia takuuvarmaan Pelonne-tyyliin tätä ihanata elämätä.

Psykoterapeuttini ikkunasta näkee tiilivuoratun kerrostalon seinän ja katon lisäksi suuren vaahteran. Juuri tänään pohdin kuinka kerrassaan luonnollista vaikka juurikin tuon vaahteran elämä on. Se elää ja taipuu ja on vaan vuodenajasta toiseen. Olemisen keveys ja kepeys.
Tunnen sen saman keveyden (ainakin ajattelen niin) parhaiten lasten kanssa köllötellessä rauhallisina aamuina, aamukahvin tuoksussa, syvään hengittäessä.

Mietin kuinka monta kertaa sitä ajautuu suorittamisen poluille, tehden, piiskaten itseään aina vaan ’parempaan’ suoritukseen, tietämättä loppujen lopuksi edes kenelle ja ketä varten sitä elämää suorittaa tai aina vaan parempaa koittaa tehdä.

Hetkittäin koen niin sanotusti ’normielämää’ eläessä keveyttä, niin että se elämä virtaa minun lävitseni, minun kauttani ilmentää itseään.

Niinä hetkinä minulla ei ole mielipiteitä, ei voimakkaita tunteita. Ne hetket ovat täynnä pohjatonta rauhaa ja rakkautta.

Lienee olen 80-luvun lapsi ja kasvatti, jolla on ehkä hyvin syvään juurretut ajatuksen mallit että joko ollaan ’yhteiskunnan jäseniä’ tai sitten jotain ihme hihhuleita.

Mutta en enää osta tuota. Miksi olla joko tai. Miksei voi saada elämään tasapainon. Läsnäolon hetken rauhan ja tyyneyden. Seikkailla, olla, itkeä, nauraa ja hengittää elämää lävitseen, elämän virran virratessa meissä ja meistä ja meihin.
Niinkuin VakaVakaaVaakailun Pelonne. 🤩🦋💟

Mie vaan vaakailen tässä 💟🦋💟

Rakkaudella, Teijanen 🦋